Tämä oli sitä aikaa, kun aisurijutut olivat hyvinkin ajankohtaisia elämässämme ja kokeilimme muutenkin paljon kaikenlaista uutta. Olin varmasti maininnut vaimolleni, että kuulemani mukaan jotkut ovat "pakottaneet" miehensä käyttämään alusvaatteitaan tietyissä tilanteissa. Todennäköisesti korostin kuitenkin sitä, että en millään muotoa itse koe ristiinpukeutumista omaksi jutukseni. Toisaalta se, että aisuria nöyryytetään eri tavoin emaskuloimalla, se puolestaan on erittäin kiihottavaa ja sen olin varmasti kertonut myös hänelle. Itselleni koko aisuriajatus on hyvin vahvasti sidoksissa tuohon lähtökohtaan; aviomies on alisteisessa roolissa ja nöyryytettynä, kun häntä parempi/miehisempi mies tyydyttää vaimon tarpeet, on mies talossa. Mikä onkaan nöyryyttävämpää miehelle, kuin viedä hänen miehisyytensä rippeetkin?
Vaimoni vei siis minut naisten alusvaateosastolle ja auttoi minua valitsemaan sopivat pöksyt. Kriteereinä oli, että niiden piti olla tyttömäiset, pitsireunaiset, ja väriltään jotain sellaista, mitä vaimoni ei ikinä itse pitäisi päällään. Kun sopivat pikkarit löytyivät, hän käski minun mennä kassalle yksinäni maksamaan ostokseni. En ole eläessäni hävennyt niin paljon. Kasvoni olivat varmasti kirkkaan punaiset! Emme kuitenkaan sotkeneet ulkopuolisia tilanteeseen tämän enempää. En sanonut kassaneidille mitään ylimääräistä, annoin vaan ostokseni hänelle, maksoin, kiitin, ja poistun pikaisesti. Vaikka tilanne hävetti ja oli nöyryyttävä, täytyy korostaa, että tämä on juuri sitä "oikeanlaista" nöyryytystä. Sellaista, mitä itse haluan kokea.
No, siitä lähtien olen silloin tällöin pukeutunut "pitsiin". Aluksi vain, ja ainoastaan vaimoni käskystä, mutta myöhemmin muutenkin, tosin aika satunnaisesti, ja aina vain silloin kun olen muutenkin lukossa. Näissä tilanteissa vaimoni yleensä kutsuu minua kotihengettärekseen. Näky ei millään muotoa ole seksikäs, eikä sen ole tarkoituskaan olla, vaikka vaimo siihen malliin joskus kiusoitteleekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti