Lukkohommat ovat olleet sivuroolissa viime aikoina. Piiskauksestakaan ei ole ollut edes puhetta. En ole totta puhuakseni halunnut ottaa sitä esille, vaikka omassa mielessä se onkin pyörinyt. En ole halunnut kuormittaa puolisoani. Edelleen uskon, että se olisi oiva tapa ratkaista tietyntyyppiset konfliktit parisuhteessa, rakentaa valtasuhdetta ja toimia myös rangaistusvälineenä. Pystynkö elämään ilman sitä, joo, mutta kuitenkin sitä toivon.
Näiden asioiden sijasta olemme keskittyneet aisuriaspektiin. Se toimii mukavana lisämausteena, kun kuvioissa on toisia miehiä. Meillä ei ole koskaan ollut ongelmana, että homma menisi liian pitkälle. Yleensä toisinpäin, ollaan oltu varsin varovaisia. Mutta tämä on erittäin mukava asia, josta juttelen mielelläni myös näiden kolmansien osapuolien kanssa suoraan. Eihän omia toiveita ja ajatuksia muuten saa perille. Pitää myös ymmärtää, mihin kaikkeen toinen on halukas ja mikä häntä mahdollisesti kiihottaa. Kaikki menee hyvin, kunhan se innokkain osapuoli (eli minä) muistaa että kaikki ei pyöri hänen ympärillään. Mutta tässäkin asiassa on taidettu löytää hyvä balanssi.