Miksi olen lukittuna? "Kanoninen" vastaus kuuluu, että koska vaimoni vaatii niin. Tämä ei kuitenkaan pidä pääsääntöisesti paikkaansa, ainakaan meillä. Olen lukossa omasta tahdostani. Se kuitenkin liittyy vaimooni ja meidän suhteeseemme oleellisella tavalla. Ennen kaikkea ajattelen olevani lukossa häntä varten.
Olen kertonut vaimolleni haluavani olla lukossa, koska se muistuttaa minua hänestä ja siitä, että haluan alistua hänelle. Olen ihan pyytänyt häneltä lupaa, että saan olla lukossa, laittaa itseni lukkoon. Lukon tarkoitus on olla minulle nöyryyttävä kokemus, ja sitä se onkin, eikä vähiten siksi että pidän sitä omasta pyynnöstäni! Toisaalta se tuntuu myös mukavan tuhmalta, vähän kuin seksikkäät alushousut, tai ei alusasua ollenkaan, ainakin lukituksen ensimmäisinä päivinä. Sitten se yleensä normalisoituu. Oleellista itselleni on tämä: Pitämällä lukkoa luovutan tärkeän osan itsestäni hänelle. Se on alistumista. Mutta mikä mahtaa olla oleellista hänelle?
Satunnaisen huvin lisäksi, en usko vaimoni varsinaisesti kostuvan (pun intended) minun lukitsemisestani. Tämän vuoksi yritän olla asettamatta hänelle mitään velvollisuuksia asian suhteen. Hän saa halutessaan kontrolloida minua täysin, mutta hänen ei tarvitse huolehtia asiasta. Vastuu on minulla. Tästä seuraa luonnollisesti pelko, että mitä jos hän vain unohtaa koko asian tai ei välitä siitä? Varmasti ajoittain näin tapahtuukin, mutta toistaiseksi tämä ei ole muodostunut ongelmaksi. Uskon, että tämä vapaus hänen osaltaan avaa aivan uusia mahdollisuuksia spontaanille leikille. Ja seksiinhän tämä ei sinällään vaikuta, lukko lähtee hyvinkin nopeasti pois hänen niin halutessaan...
En siis ruikuta vaimolleni, että laittaisi minut lukkoon. Sen sijaan esitän pyynnön, että saisin pitää lukkoa. Kuulostaa pieneltä muutokselta, ja sitä se onkin, mutta implikaatiot ovat valtavia. Uskon, että tämä voi olla toimiva tapa meille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti