Miksi me toimimme niin kuin toimimme? Miksi minä haluan tällaista? Miksi meillä heiluu piiska? Miksi mies alistuu ja on lukossa?
Uskon vilpittömästi, että tällainen elämäntapa on/olisi parisuhteellemme hyvästä. Kun päätämme yhdessä miten toimimme, ja otamme toistemme tarpeet ja halut huomioon, niin se hyödyttää meitä molempia niin yksilöinä kuin pariskuntanakin. Tarvitaanko siihen, että toinen alistuu? Ei tietysti, mutta jos se on toiselle luonteenomaista ja tärkeää, niin eikö se silloin kannata ottaa huomioon? Miksi me emme siis toimisi näin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti